Scarlett

Valmistaja: Schmidt Puzzle
Paloja: 1000

Tuulen viemää teki yläasteikäiseen itseeni lähtemättömän vaikutuksen. Ensin luin kirjan, ja pian sen jälkeen elokuva pyöri 50-vuotisjuhlansa kunniaksi leffateattereissa. Toisin kuin lempikirjoista tehdyt elokuvat yleensä, Tuulen viemää ei ollut valkokankaallakaan pettymys.

Saadessani Scarlettin lukioaikoina joululahjaksi poikaystävältäni suurin Tuulen viemää -innostus oli jo laantunut. Palapelejä en ollut tehnyt sitten varhaislapsuuden, joten vähän ihmettelin saamaani lahjaa.

Olen tehnyt Scarlettin kolme kertaa, ensimmäisellä kerralla se tosin jäi kesken. Päästyäni yläosan kirjaimiin totesin kokoamisen mahdottomaksi, koska yksittäisestä palasta ei pystynyt heti arvioimaan, mihin kohtaan se voisi kuulua. Toisella kerralla olin sitkeämpi. Yhdessä siskon ja poikaystävän kanssa urakoimme kuntoon myös "mahdottoman" Scarlett-tekstin.

Kolmas kerta tuli nyt. Koska takana on useampia koottuja palapelejä, ajattelin, että tämä on varmaan helppo nakki. Kuvaosa olikin nopea tehdä, mutta tekstissä oli edelleen haastetta. Palat olivat laadukkaan tuntuisia, mutta toisaalta eivät uniikkeja. Yläreunan punaiset palat sopivat toisiinsa monissa eri järjestyksissä, ja palojen oikea paikka ratkesi vasta tekstipalojen avulla. Iloinen yllätys tämänkin palapelin kohdalla oli, että kuluneista vuosista huolimatta kaikki palat olivat tallella.

Château de Sully sur Loire, France

Valmistaja: Ravensburger
Paloja: 1530

Tässä palapeli, joka sai minut innostumaan asian harrastamisesta. Château de Sully sur Loire oli keskeneräisenä lapsuudenkodissani joulusta 2004 tai 2005 lähtien, ja kokosimme siskoni kanssa sitä aina sopivan hetken tullen, sisko useammin kuin minä. Viime toukokuussa vietin tämän parissa muutaman illan, ja nyt elokuisella käynnilläni tein palapelin loppuun.

Kuvan aihe on mitä tyypillisin, kuitenkin hyvällä silmällä otettu. Ravensburger näyttää kestävän vuosien pöydällä seisomisen, tosin laatikko ja palojen taustapuoli olivat alkaneet vähän kellastua.

Château de Sully sur Loiren tekeminen oli aika haastavaa. Kuvassa on kaksi lähes identtistä isoa aluetta, linna ja linnan heijastus veden pinnassa. Yksittäisistä kellertävistä paloista oli vaikea arvioida, kuuluvatko ne linnaan vai heijastukseen. Kokoamista tietenkin hankaloitti myös se, että siihen tuli pitkiäkin taukoja. Jännitys pysyi yllä loppuun asti, koska ei voinut olla ihan varma, oliko joku pala vuosien varrella päätynyt imuriin, koiran kitaan tai muuhun tuhoon. Ei ollut!

Munch: The Cry

Vaikka lähimmässä ostoskeskuksessa on ainakin 3-4 kauppaa, jotka myyvät palapelejä, mieluisaa kuvaa on vaikea löytää. Liian usein palapeleissä on kuva, joka olisi voinut löytyä etelän seuramatkakohteen postikortista 20 vuotta sitten tai b-luokan hotellihuoneen seinältä. Lisäksi tarjolla on Disney- tai lemmikkieläinaiheita, mikä liittyy varmaan siihen, että monesti palapelien ajatellaan olevan lasten harrastus.

Kuten sanottu, nuo lajityypit eivät ole makuuni, ja on paljon mukavampi tehdä palapeliä, jonka kuvasta saa jotain irti. Niinpä päädyin testaamaan nettikauppaa. Valitsin tuon valikoiman vuoksi ja siksi, että se sijaitsee kanssani samalla saarella. Nettikauppa palveli asiallisesti ja lupausten mukaisesti. Ainoa asia, mikä vähän yllätti, oli kuvien värisävy kotipöydällä, mutta se johtuu luultavasti kokonaan tietokoneeni monitorista.

Tilasin Huudon, koska halusin tutustua tauluun paremmin ja kokeilla, herättääkö tunnetun, raflaavan taideteoksen parissa näpertely enemmän ajatuksia kuin jonkun kivan kuvan vaan. Kyllä herätti. Tunnelma ja värimaailma olivat paljon vaikuttavampia, ja vaikka en nyt ihan tämän takia saanut eksistentiaaliahdistusta aikaiseksi, niin lähellä kuitenkin oli.

Aloittaessani Huutoa ajattelin, että se saattaisi olla vaikea, koska selvästi tunnistettavia yksityiskohtia on melko vähän. Käytännössä kuitenkin kuvassa olevat pitkät viivat olivat suureksi avuksi ja palapelin kasaaminen oli erittäin helppoa. Tekemisen sujuvuuteen vaikutti myös palojen hyvä laatu. Tämän Clementonin palapelin palat olivat hämmästyttävän samanlaisia kuin tuon edellisen Ravensburgerin, taustavärikin täsmälleen sama sininen. Ihmettelen, jos eivät ole peräisin samasta tehtaasta.

Teksti Huudon laatikon reunassa kertoi: "Teknisistä syistä tässä palapelissä on 999 palaa 1000 palan sijasta". Wtf? Enpä ollut ennen tullut ajatelleeksi, että kuvan kannalta sopusointuinen suorakulmio ei välttämättä taivukaan kertolaskuksi, jonka tuloksena on tuhat. Piti tietenkin heti tihrustaa noiden muiden palapelien kuvia ja toden totta, niissä kaikissa näyttäisi olevan 1008 palaa.

Lifting the Crop

Jälleen yksi 1000-palainen, helppo palapeli. Lifting the Crop päätyi koottavakseni retrotunnelman ja traktorin vuoksi. Värit tuntuivat kuitenkin lievästi sekavilta eikä kuva herättänyt juuri mitään ajatuksia palapeliä tehdessä. Kokoaminen sujui sutjakasti aina kun siihen puuhaan rupesin. Lomareissun vuoksi tekemiseen tuli pieni tauko, jonka jälkeen piti vähän enemmän pohtia sitä, mitkä olivatkaan ne jutut, jotka tässä kuvassa auttavat tunnistamaan palojen paikan.

Ravensburgerin lupaus palojen uniikkiudesta piti paikkansa. Palapelin tekeminen oli miellyttävää, kun saattoi olla varma, että jos pala näytti sopivan johonkin, se myös oli palan oikea paikka. Sen sijaan valoa palat heijastivat ihan kuin muidenkin palapelien palat. Kokonaisarvioni joka tapauksessa on, että Lifting the Crop oli Ravensburgerin maineen mukaisesti laadukas palapeli.

Cornish Express

Tiesin jo tätä 1000-palaista palapeliä ostaessani, että sen tekeminen tulee olemaan helppoa, koska kuvassa on paljon erivärisiä yksityiskohtia ja yhtenäisiä viivoja. Palapeli oli valmis alle viikossa avuliaista pikku sormista huolimatta. No, valitsinhan juna-aiheen nimenomaan siksi, että lapset ovat tällä hetkellä todella innoissaan niin vanhoista kuin uusistakin junista.

Palapelin valmistaja Chad Valley ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Laatikon takakannen teksti kertoi palojen olevan laadukkaita ja uniikkeja. Pakkauksen avattuani kuitenkin kävi ilmi, että monet palat olivat vielä kiinni toisissaan ja kärsivät siitä, kun irrotin ne toisistaan. Muutama muukin pala oli vähän rikkinäinen, esimerkiksi taittunut. Palat eivät myöskään olleet uniikkeja, vaan sopivat lähes täydellisesti joihinkin vääriinkin kohtiin. Tämä ei sinänsä ole harvinaista, mutta tuntui, että tässä palapelissä väärin tekemisen mahdollisuus oli tavallista suurempi. Palojen kuvapuoli heijasti myös valoa ihan tavalliseen tapaan, vaikka pintakäsittelyn piti estää häiritsevät heijastukset.

Saattaa olla, että jatkossa Chad Valleyn palapelit jäävät kaupan hyllyyn, ellei niissä ole erityisen houkutteleva kuva. Kritiikistä huolimatta Cornish Expressin tekeminen oli kuitenkin mukavaa, varsinkin kun se eteni sujuvasti ja kuvassa oli väriä ja tunnelmaa.

Fig roots over Angkor Wat

Tämä MB:n palapeli on 1000-palainen ja siinä oleva kuva on National Geographicista. Palapelin kotelossa mainittiin erityisominaisuutena uudenlaiset palat, joiden väliin ei jää rakoja ja valmiin palapelin pinnasta tulee tasainen. Käytännössä tuo oli toteutettu niin, että palapelin kuva oli painettu sille puolelle, joka normaalisti on palojen nurja puoli. Tämä teki kuitenkin palojen yhteensovittamisen hieman tavallista hankalammaksi, eikä vähiten sen takia, että palojen pinta heijasti hyvin valoa. Toisaalta valmis palapeli ei ollut aivan niin saumaton, kuin mainos lupasi.

Fig roots over Angkor Watin tekeminen vei minulta pari viikkoa. Tein sitä iltaisin ja viikonloppuisin lasten ollessa nukkumassa tai muuten rauhallisesti. Palapelissä oli paljon samansävyisiä alueita, joten palojen paikan hahmottaminen vaati melko tarkkaa tihrustamista. Oikeastaan ainoat helpot kohdat olivat buddhalaisten munkkien oranssit kaavut. Mutta vaikka tarkoitukseni oli ollut valita vähän vaikeampi palapeli, tämän valmiiksi saaminen ei kestänyt merkittävästi pitempään kuin tuon ensimmäisenkään. Ehkä vaikeusasteen saa selvästi nousemaan vain palojen määrää lisäämällä.

Kuva miellytti minua tyylillisesti, mutta melko harmaansävyiset palat tekivät palapelistä vähän tylsän tehdä. En myöskään voinut olla miettimättä Kambodžan maamiinaongelmaa ja sitä, minkälaista kuvassa olevin ihmisten elämä oikeastaan on.

Country Hideaway

Puoliksi vahingossa muistin taas, että pidän palapelien tekemisestä. Olin toukokuun alussa käymässä lapsuudenkodissani, jossa oli tallella monijouluinen ikuisuusprojekti. Sisko oli hankkinut siihen kätevän puisen alustan ja tehnyt palapeliä reilusti eteenpäin siitä, mihin se oli edelliseltä kerralta jäänyt. Minäkin sitä siinä nysväilin ja totesin, että tyhmempääkin tekemistä voisi olla.

Kotona kaapissa oli yksi korkkaamaton palapeli (alla), joka oli ostettu kaksi vuotta sitten, silloin, kun viimeksi olin palojen kanssa pelaillut. Ennen aloittamista piti kuitenkin hankkia sopiva levy alustaksi, koska talossa olevat 2- ja 4-vuotiaat sällit takaavat sen, että en takuulla saa hommaa kerralla valmiiksi eikä palapeliä todellakaan voi jättää pöydälle odottelemaan aikaa parempaa.

Tämä ensimmäinen blogiin dokumentoitu palapeli on Jumbon 1000-palainen palapeli, ja se sopi mainiosti aloitukseksi, koska monet eri väriset yksityiskohdat tekivät siitä helpon tehdä. Jopa niin helpon, että palapeliin oli ohikulkiessaan mahdollista lisätä pala tai pari, koska satunnaisen palan käteen ottaessaan pystyi useimmiten nopeasti päättelemään, mihin pala kuuluu. Palapeli oli työn alla vajaan viikon ja tein sitä pääosin iltaisin, mutta myös parina arkipäivänä, kun olin kotosalla nuoremman lapsen maatessa raatona vatsataudissa. En erityisemmin pitänyt palapelin (maalais)romanttisesta kuvasta, mutta toisaalta värejä oli ihan mukava katsella palapeliä tehdessä.