Vaikka lähimmässä ostoskeskuksessa on ainakin 3-4 kauppaa, jotka myyvät palapelejä, mieluisaa kuvaa on vaikea löytää. Liian usein palapeleissä on kuva, joka olisi voinut löytyä etelän seuramatkakohteen postikortista 20 vuotta sitten tai b-luokan hotellihuoneen seinältä. Lisäksi tarjolla on Disney- tai lemmikkieläinaiheita, mikä liittyy varmaan siihen, että monesti palapelien ajatellaan olevan lasten harrastus.
Kuten sanottu, nuo lajityypit eivät ole makuuni, ja on paljon mukavampi tehdä palapeliä, jonka kuvasta saa jotain irti. Niinpä päädyin testaamaan nettikauppaa. Valitsin tuon valikoiman vuoksi ja siksi, että se sijaitsee kanssani samalla saarella. Nettikauppa palveli asiallisesti ja lupausten mukaisesti. Ainoa asia, mikä vähän yllätti, oli kuvien värisävy kotipöydällä, mutta se johtuu luultavasti kokonaan tietokoneeni monitorista.
Tilasin Huudon, koska halusin tutustua tauluun paremmin ja kokeilla, herättääkö tunnetun, raflaavan taideteoksen parissa näpertely enemmän ajatuksia kuin jonkun kivan kuvan vaan. Kyllä herätti. Tunnelma ja värimaailma olivat paljon vaikuttavampia, ja vaikka en nyt ihan tämän takia saanut eksistentiaaliahdistusta aikaiseksi, niin lähellä kuitenkin oli.
Aloittaessani Huutoa ajattelin, että se saattaisi olla vaikea, koska selvästi tunnistettavia yksityiskohtia on melko vähän. Käytännössä kuitenkin kuvassa olevat pitkät viivat olivat suureksi avuksi ja palapelin kasaaminen oli erittäin helppoa. Tekemisen sujuvuuteen vaikutti myös palojen hyvä laatu. Tämän Clementonin palapelin palat olivat hämmästyttävän samanlaisia kuin tuon edellisen Ravensburgerin, taustavärikin täsmälleen sama sininen. Ihmettelen, jos eivät ole peräisin samasta tehtaasta.
Teksti Huudon laatikon reunassa kertoi: "Teknisistä syistä tässä palapelissä on 999 palaa 1000 palan sijasta". Wtf? Enpä ollut ennen tullut ajatelleeksi, että kuvan kannalta sopusointuinen suorakulmio ei välttämättä taivukaan kertolaskuksi, jonka tuloksena on tuhat. Piti tietenkin heti tihrustaa noiden muiden palapelien kuvia ja toden totta, niissä kaikissa näyttäisi olevan 1008 palaa.
Kuten sanottu, nuo lajityypit eivät ole makuuni, ja on paljon mukavampi tehdä palapeliä, jonka kuvasta saa jotain irti. Niinpä päädyin testaamaan nettikauppaa. Valitsin tuon valikoiman vuoksi ja siksi, että se sijaitsee kanssani samalla saarella. Nettikauppa palveli asiallisesti ja lupausten mukaisesti. Ainoa asia, mikä vähän yllätti, oli kuvien värisävy kotipöydällä, mutta se johtuu luultavasti kokonaan tietokoneeni monitorista.
Tilasin Huudon, koska halusin tutustua tauluun paremmin ja kokeilla, herättääkö tunnetun, raflaavan taideteoksen parissa näpertely enemmän ajatuksia kuin jonkun kivan kuvan vaan. Kyllä herätti. Tunnelma ja värimaailma olivat paljon vaikuttavampia, ja vaikka en nyt ihan tämän takia saanut eksistentiaaliahdistusta aikaiseksi, niin lähellä kuitenkin oli.
Aloittaessani Huutoa ajattelin, että se saattaisi olla vaikea, koska selvästi tunnistettavia yksityiskohtia on melko vähän. Käytännössä kuitenkin kuvassa olevat pitkät viivat olivat suureksi avuksi ja palapelin kasaaminen oli erittäin helppoa. Tekemisen sujuvuuteen vaikutti myös palojen hyvä laatu. Tämän Clementonin palapelin palat olivat hämmästyttävän samanlaisia kuin tuon edellisen Ravensburgerin, taustavärikin täsmälleen sama sininen. Ihmettelen, jos eivät ole peräisin samasta tehtaasta.
Teksti Huudon laatikon reunassa kertoi: "Teknisistä syistä tässä palapelissä on 999 palaa 1000 palan sijasta". Wtf? Enpä ollut ennen tullut ajatelleeksi, että kuvan kannalta sopusointuinen suorakulmio ei välttämättä taivukaan kertolaskuksi, jonka tuloksena on tuhat. Piti tietenkin heti tihrustaa noiden muiden palapelien kuvia ja toden totta, niissä kaikissa näyttäisi olevan 1008 palaa.
