A London Fire

Valmistaja: The Queensway Press

Paloja: 414

A London Fire on ystävältä saatu lahja, joka on ostettu Edinburghistä kirpputorilta. Erityisen tästä palapelistä tekee myös se, että se on vanha. Laatikon kartonki on ajan kuluessa kellastunut, ja palat tuoksuvat vanhalta kirjalta. Pakkauksessa ei ole valmistusvuotta, mutta kuvan värisävyistä ja painopinnasta tuli mieleen mökillä oleva palapeli isäni lapsuusajoilta. Lisäksi mieleen tuli Anni Swanin koottujen kertomusten vanhojen painosten kannet. Siksi veikkasin, että A London Fire voisi olla peräisin 1950- tai 1960-luvulta.

Arvioni oli oikean suuntainen. Googlettamalla löytyi linkki nettisivustolle Exploring 20th Century London, jossa esitellään yhdeksäntoista lontoolaisen museon, kirjaston ja arkiston esineitä. Monen muun asian joukossa dokumentoituna on myös tämä palapeli! Museum Of Londonin kokoelmissa on samanlainen, ja museon tietojen mukaan The Queensway Pressin Mammoth-sarjaan kuuluva A London Fire on valmistettu ajanjaksolla 1930-1960.

Aloitin A London Fire'n samaan tapaan kuin palapelit aina eli tekemällä reunat. Reunapaloja ei kuitenkaan oikein löytynyt, kunnes keksin, että reunat eivät ole suorat.

Myös kuvan kokoamisessa oli omat erikoisuutensa. Laatikon kannessa on palapelistä melko pieni kuva, jossa tarkempia yksityiskohtia erottuu vain alaosasta. Palojen sijainnin hahmottamista vaikeutti myös se, että mallikuva on mustavalkoinen.

Etenin A London Fire'n kokoamisessa niin, että lajittelin palat värin perusteella muutamaan eri kasaan, ja sitten pelkästään paloja tarkastellen aloin koostaa kuvan osia. Suureksi avuksi oli se, että palat olivat kaikki erilaisia ja hyvin vaihtelevan muotoisia. Palavan talon ikkunat, vesisuihkut ja paloauto syntyivät melko helposti, samoin oikealla olevat talot sekä etualalla olevat palomiehet. 

Pintapuolisesti katsottuna kuvassa on mielestäni reipas menneen maailman tunnelma. Palapeliä rakentaessa ja yksityiskohtia tutkiessa tunnelma kuitenkin muuttuu. Raju tulipalo, joka luultavasti tuhoaa koko talon, levoton väkijoukko, silminnäkijöitä kauhuissaan viereisten talojen ikkunoissa, ihmisuhreja.

Onnettomuuksia ja katastrofeja ei uusissa palapeleissä näy. Sota-aiheita löytää, jos erikseen etsii, mutta muuten romantiikka ja nostalgia on viritetty äärimmilleen. On idyllisiä maisemia, kauniita rakennuksia, kukka-asetelmia, söpöjä eläimiä, vanhoja kulkuneuvoja. Myös kauhuaiheet ovat romanttisia. Taideteoksia kuvaavissa palapeleissä on joskus rankempia teemoja, mutta valtaosa palapeleissä olevista maalauksistakin on imeliä.

A London Fire'n laatikon kannessa luvataan, että paloja on yli 400. Tarkalleen niitä oli 414. Kirpputoritarkoituksia varten kanteen oli kirjoitettu käsin 'Every piece there'. Kokosin palapeliä ajatellen, että se on hieno elämys siinäkin tapauksessa, että paloja puuttuisi. Mutta ei puuttunut! Hauska olisi tietää, ketkä kaikki ja missä ovat tämän palapelin aiemmin rakentaneet.

HOLLANDS GLORIE - Schaatspret bij Kinderdijk

Valmistaja: Jumbo

Paloja: 1000

Luistelukuva sopi hyvin tammi- helmikuuhun. Nyt talvesta ei tosin ole enää tietoakaan. Kun täällä paljon pohjoisemmassa talvet ovat lämmenneet, pääseköhän Hollannissa oikeasti kanavien jäälle luistelemaan näinä ilmastonmuutoksen aikoina?

Yllätyin Jumbon palojen heikosta laadusta, Jumbo kuitenkin on yksi tunnetuista palapelivalmistajista. Palat olivat sen verran ohutta pahvia, että muutamassa palassa kapeammat osat olivat vääntyneet jo pakkausta avattaessa. Lisäksi muutama pala vääntyi palapeliä tehdessä.

Paloissa oli myös sellainen ongelma, että niiden muoto ei ollut lähelläkään uniikkia vaan ne sopivat moneen eri kohtaan. Paloista oli myös mahdollista koostaa kymmenenkin palan yhtenäisiä alueita, joissa palat eivät kuitenkaan olleet oikeilla paikoillaan, vaikka sopivat yhteen saumattomasti. Tämä aiheutti hankaluuksia erityisesti taivasta rakentaessa, kun siinä ei ollut yksityiskohtia, joiden avulla olisi voinut suunnistaa.

Tein taivaan viimeisenä, jotta ei olisi ylimääräisiä paloja häiritsemässä. Aivan lopussa tuli tilanne, että vasemmalla ylhäällä oli noin kymmenen palan aukko, mutta pöydällä jäljellä olevat palat eivät sopineet siihen. Palat sopivat kyllä pöydällä toisiinsa, mutta kokonaisuus ei mennyt kuvassa olevaan aukkoon. Palojen värierot olivat niin pieniä ja liukuvia, että värin perusteella ei ollut mahdollista erottaa, mitkä palat olivat väärillä paikoilla. 

Todella turhauttavaa, ikinä ennen ei ole käynyt noin. Palapeli saa kyllä olla haastava, mutta ei huonolaatuisuuden vuoksi.

Lähdin ratkomaan tilannetta purkamalla pois kaksi vaakasuoraa riviä ylimmän tuulimyllyn siiven vasemmalta puolelta. Sitten laitoin paikoilleen ne palat, joiden sijainnista pystyin olemaan täysin varma. Niitä ei ollut monta. Loppuja paloja aloin intuitiivisesti ja sattumanvaraisesti kokeilla. 

Joku matemaattisesti näppärä olisi voinut laskea, kuinka moneen erilaiseen järjestykseen jäljellä olevat palat on mahdollista laittaa. Varmasti niin moneen, että todennäköisyyslaskentapohjalta kokoaminen olisi kannattanut jättää sikseen. Jonkin aikaa kokeiltuani sain kuitenkin muodostettua pari oikealta vaikuttavaa kokonaisuutta, jotka sain pienen pyörittelyn jälkeen sovitettua aukkokohtaan.

Tuuripeliksi siis meni. Sen verran paljon ärsytti ajatus kesken jäämisestä, että Jumbon palapelit taitavat jatkossa jäädä kauppaan. Ja kun kuvakin oli synkänlainen, ei voi muuta sanoa kuin että rasittava homma, mutta tulipa tehtyä.