Valmistaja: Ricordi Arte
Paloja: 1000
Jos minun pitäisi nimetä yksi suosikkitaitelija, se olisi Salvador Dalí. Olen ehkä nähnyt riittävästi painajaisia ja outoja unia tavoittaakseni oikean tunnelman. Joka tapauksessa useimpia Dalín maalauksia voisin vaan tuijottaa tuijottamasta päästyäni.
La Tentation de Saint Antoineakin olen tuijottanut, se oli julisteena ensimmäisen opiskelijakämppäni seinällä Itä-Pasilassa. Muillekin julisteen kuva oli näemmä jäänyt mieleen, sain tämän tuhatpalaisen palapelin joululahjaksi viime vuonna.
Tästä Dalín maalauksesta pääasiallinen mielikuvani oli autiomaan ja taivaan avaruus, minkä vuoksi odotin palapelin olevan hankala. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Kun La Tentation de Saint Antoinea tarkasteli palapelinä, kuvassa olikin paljon helposti paikannettavia yksityiskohtia, ja taivaassa ja maassa lukuisia eri sävyjä ja pitkiä viivoja. Monta kertaa kävi niin, että kun otin palan käteeni, laitoin sen intuitiivisesti suoraan oikeaan kohtaan. Tätä auttoi se, että palat olivat persoonallisen muotoisia eivätkä sopineet kuin omille oikeille paikoilleen.
Erityisen mieluisan kuvan lisäksi tässä palapelissä oli toinenkin merkillepantava seikka: palapelilaatikko avautui karkkiaskin tapaan sivusta! Kyse ei ole pelkästä makuasiasta. Ainakin minulla on tapana käyttää laatikon pohja- ja kansiosaa palojen lajitteluun, etsimiseen ja säilyttämiseen. Mutta ehkä niihin tarkoituksiin on olemassa kehittyneempiäkin välineitä?
La Tentation de Saint Antoineakin olen tuijottanut, se oli julisteena ensimmäisen opiskelijakämppäni seinällä Itä-Pasilassa. Muillekin julisteen kuva oli näemmä jäänyt mieleen, sain tämän tuhatpalaisen palapelin joululahjaksi viime vuonna.
Tästä Dalín maalauksesta pääasiallinen mielikuvani oli autiomaan ja taivaan avaruus, minkä vuoksi odotin palapelin olevan hankala. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Kun La Tentation de Saint Antoinea tarkasteli palapelinä, kuvassa olikin paljon helposti paikannettavia yksityiskohtia, ja taivaassa ja maassa lukuisia eri sävyjä ja pitkiä viivoja. Monta kertaa kävi niin, että kun otin palan käteeni, laitoin sen intuitiivisesti suoraan oikeaan kohtaan. Tätä auttoi se, että palat olivat persoonallisen muotoisia eivätkä sopineet kuin omille oikeille paikoilleen.
Erityisen mieluisan kuvan lisäksi tässä palapelissä oli toinenkin merkillepantava seikka: palapelilaatikko avautui karkkiaskin tapaan sivusta! Kyse ei ole pelkästä makuasiasta. Ainakin minulla on tapana käyttää laatikon pohja- ja kansiosaa palojen lajitteluun, etsimiseen ja säilyttämiseen. Mutta ehkä niihin tarkoituksiin on olemassa kehittyneempiäkin välineitä?
